Lämmin ja suuri, joka asun pelastaja, mun luottohuivi. Onhan tämä aika valtavirtaa, kun joka toisella on samanlainen kaulassa, mutta ihan syystä mun mielestä. On meinaan tosi kiva.
PS. Anteeksi laadultaan kämäset kännykkäkuvat, sattuivat nyt vaan niin sopivasti silmään ja sopivat tähän juttuun.
Kuvan velmu ilme tarkoittaa, hahaa mä tiedän mitä sä saat joululahjaks, mutta enpä kerro.
Tänään ehdin sopivasti hankkia joululahjatarvikkeita ja muutaman valmiin lahjankin, kun pääsin koulusta jo ennen kymmentä (koeviikon plussapuolia). Sitten käytin kotona koko iltapäivän heijastinten ompelemiseen ja jes, sain yli puolet valmiiks! Hidasta hommaa, mutta ei siinä, ihan kivaa silti.
<3 Lotta
P.S. Tiedän ettei tämän lahjan saaja lue mun blogia ja siksi uskalsin paljastaa salaisuuden etukäteen.
Taivaalta tulee räntää ja mä en meinannut pysyä hereillä kertaustunnilla. Positiivisena puolena kuitenkin se, että enää puolet kokeista jäljellä! huh ja jes.
Tässä muutama ihanuus ja tämän hetken replay-biisi.
Siis anteeks etten oo erityisen originaali, mutta voi Taylor ja voi mikä ilobiisi. Sydän sydän sydän.
Let it go on muutenkin aika mega ja The Piano Guys vaan nostaa kappaleen eeppisyyttä. Loistava kipale jos kaipaa esim. motivaatiota kokeisiin lukemiseen, tästä jos jostain tulee vahva olo.
Sheeranin Edi ei varmaan ole jäänyt kovin monelta huomaamatta, sen verran pinnalla tyyppi on porskutellut, eikä syyttä! Melkein itkettää kun on niin ihanaa.
... niin eiköhän palata vielä kesäiseen Turkuun. Nämä kuvat on meidän perheen lomareissulta, päivältä kun käytiin Turunlinnassa. Oli aika makee mesta voin sanoo! Nämä on jopa tavallaan ajankohtaisia, koska viime viikonloppuna vierailin taas Turussa, vaikka aika erilaisissa tunnelmissa Maata Näkyvissä-festareilla.
#tilannekuva
Siis ajatelkaa nyt, ulkona hameessa eikä edes villasukkahousuja. Onko tällainen ihan oikeasti ollut joskus mahdollista?
Aamulla oven ulkopuolella odotti harmauden sijaan valkoinen maisema. Ah, lumikinokset! Koulun jälkeen päätin, että tämä on ikuistamisen arvoista ja kohmeisin sormin zoomailin lumisia oksia ympäri meidän pihaa. Tässä tulos:
Loppukevennyksenä nolo yritys suloiseen puuterilumen-puhalluskuvaan, ei ihan lähteny ja sormia paleli.
Selasin vanhoja kuvia ja oi että, nyt tuli tarve jakaa vähän vihreyttä ja loppukesän tunnelmia. Ei sillä lailla, että nyt olis huono tilanne, koska ah lunta, mutta silti mun sydän sykkii kesälle. Vaikka tottakai aika kultaa muistot ja silleen.
Jouluvalot pelastaa niin paljon pimeestä talvesta, kun valoisa aika hurahtaa ohi koulunpenkillä. Heti tuntuu vähän paremmalta, kun huoneen nurkkaa piristää valokuusi!